Monipuolinen tilakokonaisuus – mahdollisuus vai utopia?

Monipuolinen tilakokonaisuus – mahdollisuus vai utopia?   (15.03.2016)

Perjantaina 11.3 järjestettiin suuri traktorimarssi Helsinkiin. Marssin alku- ja jälkipyykeissä on puhuttu paljon maasedun tulevaisuudesta: byrokratian höllentämisestä, hätätukipaketeista sekä viljelijöiden ahdingon helpottamisesta. Yksi näkökulma loistaa kuitenkin poissaolollaan julkisessa keskustelussa: pysyvien ratkaisujen löytyminen suomalaisen (laadukkaan) ruoantuotannon varmistamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Seuraavaksi haluan esitellä ja kertoa yhden mahdollisuuden tai näkökulman maatilojen kannattavuuden parantamiseksi sekä kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi viljelijöiden sietämättömään ahdinkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaihtoehtona jatkuvalle tilakokojen kasvattamiselle sekä velkavankeuteen johtavalle tielle haluaisin tuoda monipuoliseen (luonnonmukaiseen) viljelyyn perustuvan pientilamallin, joka kumpuaa tilakokonaisuusajattelusta. Tilakokonaisuusajattelu on peräisin biodynaamisen viljelyliikkeen alkuajaoista, 1924 vuodesta lähtien. Ydinajatuksena on se ,että jokainen maatila on omanlaisensa yksilöllinen kokonaisuutensa, maatilaorganismi. Tämän yksilöllisen tilakokonaisuuden ihanteelliset tuotantosuunnat sekä investointipäätökset tulee tehdä nimenomaan fyysisten realiteettien mukaan: mitkä ovat tilan maalajit, mitä kasveja näillä maalajeilla voi kasvattaa jne. Tilalla tulee kuitenkin olla monipuolista kasvinviljelyä: viljelykiertoon peltopuolella tulee ottaa mukaan nurmipeltoja, typpeä ilmasta sitovia palkokasveja, puutarhaviljelyn harjoittaminen on erityisen suotavaa sekä tietenkin hedelmä- ja marjakasveja on hyvä olla. Koko maatilakokonaisuuden ”sydämenä” toimivat kotieläimet, erityisesti nautakarja. Nautakarjan olemassaolo tarjoaa tilalle suurimman lahjan mitä maanviljelijä voi kuvitella: karjanlantaa! Lehmien lanta kompostoidaan ja käytetään tilan peltojen maan elävyyden ylläpitämiseen sekä maan humuskerroksen parantamiseen. Karjanlanta on kaikilla mittareilla mitattuna ylivertaisinta orgaanista lannoitetta, mitä maa päällänsä kantaa. Kun maaperä on elävä ja voi hyvin, se tuottaa myös erittäin laadukasta ruokaa. Nyt jää viljelijälle, eli ihmiselle, suurin vastuu tilan toiminnasta: maatila on elävä kulttuurikeskus ja viljelijän tuleekin nyt yhdistää modernin, luonnontieteellisen sekä loogisen ajattelunsa pohjlta nämä neljä (maa, kasvit, eläimet ja ihminen) olevaisuuden aluetta, jotta maatila toimii monipuolisena, orgaanisesti hengittävänä kokonaisuutena. Viljelijä ja ihmiset (kuluttajat) kehittävät toiminnallaan myös maatilaa sosiaalisista aspekteista käsin: maatila on avoin ja elävä vasta todellisesti silloin, kun se voi tuoda kontribuutioita paikallistalouteen ja urbaaneihin kasvukeskuksiin.  Miten tämä tapahtuu? Seuraavaksi kerron esimerkin Rekolan biodynamisen maatilan tilakokonaisuudesta – ehkä se inspiroi viljelijöitä positiiviseen muutokseen sekä kuluttajia ottamaan ruoan tuotantoa jälleen omaksi asiakseen.

Ensin täytyy todeta, että nykymaailmassa tarvitaan toki suuria tilakokoja, mutta nämäkin tilat voisivat muuntua tilakokonaisuuksiksi. Saksassa on esim. useita isoja monipuolisia tilakokonaisuuksia, jotka kuuluvat Demeter-sertifioinnin piiriin (biodynaamisesti tuotetun tuotteen sertifikaatti on Demeter-merkki, jonka saadakseen täytyy tietenkin täyttää maakohtaiset luomusertifioinnin ehdot) ja jotka ovat taloudellisesti kannattavia, kuitenkaan menettämättä otetta tuotteiden laadukkuudesta (joka usein katoaa, kun tila harjoittaa monokultuuriviljelyä, eli yksipuolista viljelyä isossa mittakaavassa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rekolan biodynaaminen tila on yksi maamme vanhimpia edelleen toiminnassa olevia luomutiloja, ja tilalla on harjoitettu biodynaamista viljelyä jo vuodesta 1972 lähtien. Alusta alkaen Rekolan tilan toiminnassa on keskeisenä ajatuksena ollut monipuolisen tilakokonaisuuden luominen. Tilalla on n. 30 lehmää (10-12 emolehmää, sonnit ja hiehot), jotka syövät vain tilalla tuotettua rehua (apila-timotei nurmea, hernettä ja virna-kauraseosta) ja laiduntavat tilan mailla. Lehmät saavat elää erittäin hyvän elämän syömällä vain tilan mailla kasvanutta rehua sekä saamalla elää lajinmukaista ja luonnonmukaista elämää. Lehmät mahdollistavat sen, että tilakokonaisuus voi toimia ekologisesti suljettuna, ravinteita kierrättävänä kokonaisuutena. Miten se toimii? Karjanlanta otetaan kaksi kertaa vuodessa talteen navetasta ja kompostoidaan. Kompostoinnin jälkeen karjanlannassa on ravinteita todella sopivassa suhteessa sekä maaperää parantavassa muodossa. Kun eläimet ovat rehun suhteen omavaraisia, niin ulkopuolisia tuotantopanoksia ei tarvita kivennäisiä lukuunottamatta, joka on kyllä aivan marginaalihankinta. Tämä taas johtaa siihen, että kotieläinpohjaisella eläintuotannolla, joka nojaa ravinteiden kierrätykseen sekä rehuomavaraisuuteen, päästään myös hiilineutraaliin tilanteeseen helposti.

11888089_994849397225505_5843100490565766002_n

Monipuolinen puutarhaviljely nojaa karjanlannan saatavuuteen: pystymme kasvattamaan Rekolan Puutarhalla yli 20 juures- ja vihannelajiketta sekä lukemattoman määrän yrttejä, juurikin sen vuoksi että maaperä on elävä ja hyvinvoiva. Puutarhan on hyvä olla monipuolinen sekä luonnon biodiversiteetin että ekonomisten aspektien suhteen: monipuolinen viljely pitää luonnon tasapainossa ja takaa taloudellisen turvan, jos jokin lajike epäonnistuu. Kun karjanlanta (eli kaikki lannoitteet mitä tila tai puutarha käyttää) saadaan omasta takaa ja viljely nojaa luonnonmukaiseen tuotantoon viljelykiertoineen sekä rehuomavaraisuuteen, niin tämä näkyy myös taloudellisessa tuloksessa: lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, ostorehut ja muut tehotuotannon välttämättömät tuotantopanokset jäävät pois. Tässä tila säästää kymmeniä tuhansia euroja. Toki omavaraisuus vaatii ehkä hieman enemmän työtä, mutta se tuo myös oman viehätyksen maanviljelyyn työn itsemääräämisoikeuden muodossa sekä ammatillisen kehityksen suhteen. Monipuolinen puutarhatuotanto on erittäin viisasta myös kuluttajapalvelun näkökulmasta: asiakkaan on helpompaa ostaa laadukkaat kasvikunnan tuotteet yhdestä paikasta, kun valikoima on monipuolinen. Maatilojen tai puutarhayritysten on myös moniopuolisessa viljelyssä helpompaa lähestyä esim. kunnan suurtalouskeittiöitä, kouluja tai päiväkoteja, kun he pystyvät tarjoamaan monipuolisen vihannes- ja juuresvalikoiman julkiselle sektorille.

Yksi tai edes kaksi monipuolista maatilaa ei pysty täyttämään keskivertomaalaiskunnassa edes yhden koulun vuosittaista vihannes- tai juuresvolyymia, mutta kun monipuolisia tiloja alkaa olla 5-10, niin sitten alkaa ääni kellossa muuttua. Monipuolinen, ravinteiden kierrätykseen sekä omavaraisuuteen nojaava tilakokonaisuusajattelu ei ole siis vain pienten tilojen yksinoikeus: myös suuremmat tilat voivat olla tuotannoltaan monipuolisia, monokulttuuriviljelyn illuusion verhon olisi aika jo kaatua, kun mietitään isojen tilojen kannattavuutta! Ravinteiden kierrätyksen tärkeydestä sekä potentiaalista kirjoitti vajaa vuosi sitten Ilkka Herlin hyvin tässä MT:n kolumnissa. Myös Hyvinkään Palopuroon, Knehtilän luomutilan ympärille on kehittynyt erittäin mielenkiintoinen biotalouden malli, josta voit lukea lisää tästä

Monipuolisen tilakokonaisuuden pyörittäminen vaatii tietenkin monipuolisen konekannan. Jos maatilojen yhteistyö syvenisi entisestään, niin erikoiskoneita kuten esim. puutarhajyrsin, sadettimet, ym. voitaisiin helposti hankkia yhteisinvestointeina. Tai sitten pitää monipuolista, mutta ”ei niin uutta” konekantaa, sekin on mahdollista jos tilojen isännillä virtaa vähääkään öljy suonissaan. Yhteistyö onnistuu myös hyvin silloin kun tilalla ei pystytä jostain syystä esim. emolehmäkarjaa pitämään: yksi tila voi erikoistua kotieläimiin ja tuottaa lantaa muille tiloille, joka voidaan kompostoida ja käyttää monipuolisilla puutarhoilla.

Juhannuspolku2015

Ennen kaikkea monipuolinen viljely vaatii sosiaalisuuden kehittämistä niin tilojen sisällä, kuin suhteessa asiakkaisiin ja kuluttajiin. Sosiaaliset kysymykset ja haasteet eivät koskaan ole helppoja, päinvastoin. Mutta, sosiaaliset suhteet ja rakenteet tuovat maatiloille kuitenkin juuri sen tunnelman, jonka takia viljelijät jaksavat Suomen kaltaisessa intensiivisen kasvukauden maassa ympäripyöreitä työpäiviä tehdä: kun kuluttaja arvostaa ruoan tuottajaa, niin tuottaja totisesti tuntee ja tietää tekevänsä hyvää työtä! Tiiviin vakioasiakasverkoston rakentaminen onkin monipuoliselle maatilakokonaisuudelle elinehto. Sosiaaliset suhteet kuluttajiin, ravintoloihin tai kauppiaisiin takaavat sen, että viljelijä pääsee myös tuulettumaan tilan ulkopuolelle sopivin väliajoin. Maaseudun ja kaupungin välissä ei oikeastaan ole mitään raja-aitoja: päätäntävalta maaseudun asioista on karannut byrokratian viidakkoihin sekä kapunkien kulmahuoneisiin ja vastaavaisuudessa kaupunkilaisten ymmärrys sekä tietoisuus ruoan tuottamisen realiteeteista on totaalisen hukassa. Nämä eivät ole kuitenkaan fyysisiä raja-aitoja, ne ovat enemmänkin ajattelumme muumioituneita muotoja, jotka täytyy ravistella hereille ja muuntaa! Tämän kulttuurillisen kuilun umpeen kurominen ottaa aikaa, mutta pääasia on, että työhön ryhdytään.

Monipuolisella maatilalla on siis hyvinhoidettu maaperä: se nojaa ravinteiden kierrätykseen sekä maan humuskerroksen parantamiseen mm. viljelykierron sekä orgaanisen, eläinperäisen lannoitteiden avulla. Monipuolisella maatilalla on laajaa puutarhaviljelyä: puutarha voi toimia myös omana taloudellisena yksikkönä, aivan kuten Rekolan Puutarha Ky toimii. Monipuolisella tilalla on kotieläinstatuksen omaavia maatalouseläimiä, jotka kuitenkin tuottavat myös eläinkunnan tuotteita, esim. maitoa tai lihaa. Monipuolisella tilalla on jatkojalostusta, tilamyyntiä tai kulttuuritapahtumia: jatkojalostus voi myös tuoda taloudellisen elannon talvikuukausina, kun luonto nukkuu lumipeitteen alla. Rekolassa tilan oman viljan jatkojalostusta on harjoitettu kotileipomotoiminnan myötä jo yli 35 vuotta! Monipuolinen maatilakokonaisuus on kulttuurityötä, sanan kulttuuri upeimmassa merkityksessä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Limousine hiehot kesälaitumella

”Monipuolinen tilakokonaisuus on suljettu ravinnekierroltaan: tuotantopanoksia ei tarvitse ostaa tilan ulkopuolelta, mutta ravinteita ei karkaa myöskään tilan ulkopuolelle. Ihanteellisessa tilanteessa maatila on hiilineutraali, jos myös energiaa pystytään tuottamaan tilan sisällä uusiutuvin menetelmin. Monipuolinen maatilakokonaisuus on kuitenkin sosiaalisesti avoin: tilalla järjestetään vuodenaikajuhlia, avoimien ovien päiviä ja yhteisöllisiä talkoita. Monipuolisen maatilan sosiaaliset impulssit säteilevät aina kaupunkeihin asti, konkreettisesti laadukkaan ruoan muodossa ja elämyksellisesti biodiversiteetiltään monipuolisessa luonnossa yhdessä tekemällä. Jakamalla ja kokemalla”

Henri Murto

Ammattipuutarhuri, Rekolan Puutarha Ky

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: