Ravitsemuskeskustelusta

Ravitsemuskeskustelusta   (29.02.2106)

Pyrin tarkastelemaan luomuruokaa sekä ravitsemusta kokonaisuuksista käsin. Se ei aina ole helppoa ja vie aikaa, jotta omakohtaiseen kokemiseen perustuva kokonaiskuva alkaa muodostua. Yksi mielenkiintoinen aspekti nykyisessä ravintokeskustelussa on vehnä ja gluteeni. On kiistatta selvää, että vehnä ei sovi monelle ihmiselle nykypäivänä. Se on fakta. Mutta se ei tee itse vehnästä ”paholaista”, tai ainakin meidän pitää ymmärtää kokonaiskuva, ennen kun piruja seinille maalaamme.

Syy miksi vehnä aiheuttaa nykyihmiselle yliherkkyyttä, tukkoisuutta, ym vaivoja, ei ole itse vehnä viljana, vaan se millä menetelmillä sitä kasvatetaan ja miten sitä on jalostettu vuosisatojen aikana. Ranskan vallankumouksesta lähtien (n.1798-1799) vehnän käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti länsimaissa: Ranskan vallankumouksen kuuluisimpia iskulauseita Ludvig XIV:n hallintoa vastaan oli ”vallankumouksen jälkeen yhdeltäkään kansalaiselta ei tule puuttumaan leipää tai lihaa”. Tämä vaihe jäi länsimaissa päälle valkoisen vehnän muodossa sekä eläinten epäeettisenä kohteluna 1950-luvun jälkeen, sen näemme nyt traagisin seurauksin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tultiin 1800-luvun puolivälin tienoille, alkoi tehomaatalous ottaa ensiaskeleitaan epäorgaanisten lannoitteiden muodossa ja vuosisadan loppupuolelle tultaessa myös enenevässä määrin ns. ”kasvinsuojeluaineiden” kera. Myös vehnän teollinen jalostus alkoi olla hyvissä kantimissa näihin aikoihin. Toisen maailmansodan jälkeen tarvittiin nopeasti ja paljon ruokaa, joten tämä antoi viimeisen sysäyksen tehomaatalouden esiinmarssille. Tänä päivänä kaupallinen tehovehnä on siis himmeä varjokuva siitä entisestä auringon viljasta, mitä se aidoimmillaan yhä viellä on.

Kun vehnä tehomaataloudessa pakotetaan kasvamaan nopesti epäorgaanisilla lannoitteilla, pakkotuleennutetaan glyfosaatilla sekä lähtökohtaisesti viljellään elottomassa maassa, aiheutetaan pitkällä juoksulla elintasosairauksia. Ja kun käytetään ylijalostettuja lajikkeita sekä suositaan pääsääntöisesti valkoista, ravinneköyhää vehnää (josta on kuorittu pois kuidut, hyvät valkuaiset ym), niin on selvää että kelialkiabileet ovat alkaneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUTTA, tämä tarina ei tee itse vehnästä paholaista. On olemassa erittäin laadukkaita vanhoja vehnälajeja kuten esim. Spelt, Emmer ja Einkorn. Viimeksimainitun tiedetään sisältävän erittäin laadukasta proteiinia sekä sisältävän mm. korkeampia rasva-, kalium-, pyridoksiini- sekä betakaroteenimääriä, kuin modernit teolliset vehnät. Maaperä missä vehnä viljellään on avainasemassa. Maan täytyy olla viljelty luonnonmukaisin menetelmin ja vielä parempi jos maaperää hoidetaan biodynaamisin menetelmin, jotta maaperä pystyy tuottamaan laadukasta, ei allergisoivaa vehnää näistä vanhoista kulttuurilajikkeista. Ja nimenoman täysjyvävehnää. Vika ei ole vehnässä, vaan siinä miten sitä käytämme ja viljelemme.

Toinen tärkeä huomioitava seikka on, että ihminen modernissa kaupunki (toimisto) työssään ei tarvitse niin paljon hiilihydraatteja, kuin fyysistä työtä tekevät veljemme ja sisaremme esim. sata vuotta sitten. Eli, vehnän käytön tulee olla suhteessa liikuntaan sekä fyysiseen tekemiseen.

Maailmassa on seitsemän pääviljaa: maissi, vehnä, ruis, ohra, riisi, kaura ja kvinoa (kvinoa ei tieteellisesti ole vilja, mutta yleensä lasketaan viljaksi), jotka ovat historian saatossa jakaantuneet mukavan globaalisti. Nämä viljat ovat ihmisen luonnonmukaisen siemenjalostuksen jalokiviä, kulttuuriaarteita. Näiden viljojen jalostustyön eteen on tehty töitä toistakymmentätuhatta vuotta(!), joten en lähtisi tuomitsemaan näiden viljojen merkitystä ihmisen tulevalle kehitykselle muutaman sadan vuoden harhapolkujen perusteella. Ennemminkin näkisin kysymyksessä olevan tietoisuutemme kehittyminen: pystymmekö välttämään (ravinto)ajattelussamme ääripäitä ja löytämään tasapainon kun tarkastelemme asioita prosessien sekä rytmien kautta? Kokonaiskuva on monesti laaja ja tämän tarinan avulla haluaisin tuoda tätä kokonaiskuvien etsimisen tarvetta aikanamme monesti niin kovin ääripäihin meneviin ravintokeskusteluihin. Ja ei, en ole missään nimessä ravintoexpertti, ne hommat kuuluvat muille 😉

Henri Murto

Ammattipuutarhuri, Rekolan Puutarha Ky

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: