RUOKAA MAASTA VAI MARSISTA? 

RUOKAA MAASTA VAI MARSISTA?   (16.12.2016)

Tämän blogitekstin syntyminen sai alkusysäyksensä oikeastaan jo heinäkuussa, kun VTT:n tutkija Lauri Reuter kirjoitti kovin provosoivan ja monilta osin hänen tietämättömyyttään luonnonmukaisesta viljelystä korostavan artikkelin Luomu täytyy korjata. Artikkeli piti kyllä sisällään hyviä ja tarkkoja huomioita esim. maanviljelyn historiasta, mutta tähän hänen maanviljelyn objektiivinen tarkastelunsa kutakuinkin sitten loppui. Loppuosa tekstistä oli terävää ja analyyttista pohdintaa, mutta tyypillistä teknokraattista ajattelelua, joka leimaa tai vähättelee kaiken tällä hetkellä laajempaa sekä avoimempaa ajattelua vaativan ”oudoksi, humpuukiksi tai taikauskoksi”. Tässä mielessä Esko Valtaoja on saannut oivan manttelinperijän Lauri Reuterista.

Yksi asia joka yhdistää tämän päivän huippututkijoita, on heidän vankka uskonsa siihen, että ihminen tulee lähivuosisatojen aikana aloittamaan avaruuden kansoittamisen ja valloituksen, siis ihan fyysisesti. Esko Valtaoja ja Lauri Reuter näyttävät edustavan tätä ääripäätä tieteentekemisessään. Tai ainakin heidän fantasioissaan ihminen ensin kaikessa itsekkyydessään ja tietämättömyydessään riistää maan luonnonvarat ja ennen kuin ihmiskunta on tuomittu tuhoon (jolleivat he itse keksi mullistavaa koko ihmiskuntaa pelastavaa ihmettä),  hän jättää tieteen avulla Telluksemme ja etsii itselleen uuden mukavan pallon, jolla mellastaa. Tämä oli ehkä hieman ilkeästi ilmaistu, mutta monesti heidän omaa provosoivaa artikulaatiotyyliään tarkastellessa tämä mentaliteetti paistaa läpi. Ja jostain syystä näillä molemmilla em. tieteentekijöillä on todella vankka mielipide siitä, että miten ja millä menetelmillä ihmisen tulisi ruokaa tuottaa, nyt ja tällä planeetalla. Ei ole salaisuus, että molemmat heistä ovat geenimanipuloinnin vankkoja kannattajia ja Valtaoja vielä ydinvoiman sekä kaivosteollisuuden julkinen mainosmannekiini. Toki heillä on tähän oikeus ja kunnioitan kyllä molempien meriittejä tieteentekijöinä valtavasti. Yksi asia minua kuitenkin kummastuttaa: heillä molemmilla on myös todella voimakkaat antipatiat biodynaamista viljelyä kohtaan. Jostain syystä tämä yksi luonnonmukaisen viljelyn suuntaus on heille kuin punainen vaate. Jos he ovat täysin vakuuttuneita geenimanipulaation tai solubiologisten kasvatusmenetelmien ylivertaisuudesta, niin miksi he kokevat uhkana tämän kokonaisvaltaisen maanhoitofilosofian, jota biodynaamiseksi viljelyksi kutsumme?

img_20150720_174720On jokseenkin absurdia, että kaiken tämän tieteellisen tiedon valossa nämä huippututkijat eivät ”näe metsää puilta”. Tarkoitan, että meillä on jo nyt todella paljon vankkaa tieteellistä tietoa maaperän moninaisista ja kompleksisista prosesseista, joita voisimme käyttää ekologisesti suljettujen ravinteiden kierrätykseen perustuvien maatilaorganismien luomiseen. Sen sijaan nämä teknokraattitutkijat haluavat siirtää ruoantuotannon kaupunkeihin, halleihin ja laboratorioihin. Tämän päivän maatalous edustaa heille vain kuluttavaa ja maailmaa tuhoavaa mekanismia, jota ei voi hallita. Ja osittain he ovatkin oikeassa: teho- ja monokulttuurimaatalous ovakin juurkin tätä kaikkea epäeettisine eläintuotantomalleineen, epäorgaanisten lannoitteden ilotulitusten suhteen ja monokulttuuriviljelylohkoineen! Mutta miksi luonnonmukainen viljely ja etenkin biodynaaminen viljely nähdään vain jäänteenä jostakin menneestä ja irrationaalisesta, miksi Reuter ja Valtaoja eivät näennäisesti terävässä ajattelussaan kykene näkemään biodynaamisen viljelyn valtavaa potentiaalia tulevaisuudessa maan ja luonnon elävöittäjänä sekä kaiken elämän ylläpitäjänä? On suuri tragedia jos taitavien tieteentekijöiden teknokraattinen hybris estää heitä näkemästä ja tunnistamasta elämää ylläpitävien prosessien vaalimisen ja kehittämisen merkityksen luonnontieteissä ja nostaa esiin vain ruoan laatua degeneroivia tuotantomenetelmiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Apilajuuriston typpinystyröitä

Ruoan laatu lähtee aina maaperästä. Kun maaperän humuskerrosta hoidetaan asianmukaisesti sekä modernisti (vuoroviljely, eläinperäinen orgaaninen lannoite, jonka määrä on sidottuna peltohehtaarien määrään sekä biodynaamiset preparaatit), niin luonnon monimuotoisuus säilytetään rikkaana, ruoan sisäinen ja ulkoinen laatu on huippuluokkaa sekä ihminen saa ravintoa niin fyysisesti kuin sielullisestikkin. Biodynaamisen viljelyn peruspilareina voidana pitää ekologian sekä sosiologian kohtaamista logiikan pohjalta ponnistavan tietoisuuden luodessa näille ekonomian aluella kohtaamispisteen: maatila toimii ekologisesti katsottuna suljetun ravinteiden kierron periaatteiden mukaan (märehtijät tuottavat orgaanisen lannoitteen ja laiduntavat tilan mailla sekä syövät vain tilalla tuotettua rehua-> lanta kompostoidaan ja käytetään esim. tilan yhteydessä toimivalla kauppapuutarhalla-> tuotantopanoksia ei tarvitse ostaa tilan ulkopuolelta, koska ravinteet kiertävät tilan sisällä-> luonnon monimuotoisuus säilyy eikä ravinnehuuhtoutumia synny) ja sosiologisesti tila on ulospäin suuntautunut ja avoin, jolloin tuotanto on läpinäkyvää ja suhde tuottajan sekä kuluttajan välillä on välitöntä sekä ihmislähtöistä. Kun tila toimii ekologisesti sekä sosiaalisesti tasapainoisesti ja harmonisesti, niin tämä näkyy myös ekonomian alueella: maatila on tuottava, kun tuotanto on monipuolista, asiakkaisiin luodaan läheiset suhteet ja tuotannossa omavaraisuuden osuus on suuri. Ja tämä kaikki tapahtuu luonnon hyvinvointia vaalien sekä kunnioittaen. Sekä erittäin pienellä hiilijalanjäljellä! Ja ennen kaikkea maaperän hyvinvointia vaalien, tukien ja tutkien. Siis, miksi kurottautua tähtiin tässä ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jos meillä on vielä lukemattomia maailmoja löydettävänä aivan jalkojemme alla? Tämä on paradoksi jota en tajua: miksi emme panosta maaperän tutkimiseen, bio- ja kiertotalouden kehittämiseen sekä laajennetun luonnontieteiden (esim. kvanttifysiikka, biodynaamiset preparaatit jne) tutkimiseen? Ortodoksisen tieteen epäuskon biodynaamisia preparaatteja kohtaan kuitenkin jollain tapaa ymmärrän: aihe vaati todella paljon tutkimista, omakohtaista suhdetta (niin tieteellistä kuin taiteellistakin) sekä avointa, mutta kirkasta ajattelua.  Nämä avoimuutta lisäävät laadut tiedeyhteisössä  ovat ns. kortilla nykyisessä suoritus ja tuloskeskeisessä tieteentekemisessä, jossa eriävät mielipiteet tiedeyhteisön konsensuksesta voivat vaikeuttaa suunnattomasti tieteentekijän akateemista uraa. Kuitenkin, tiede on aina kehittynyt ns. ”kapinallisten” kautta ja ansiosta jotka ovat uskaltaneet uhmata vallitsevaa ja jopa dogmaattista maailmankuvaamme. Ja niin se tulee myös tulevaisuudessakin kehittymään.

Lauri Reuter kertoo toisessa aihepiiriämme koskevassa HS:n artikkelissa, että kuinka kasvissyönti pelastaa maailman. Jälleen kerran hän on aivan oikeassa! Kasvissyönti tulee pelastamaan maailman, mutta millä menetelmillä ja argumenteilla hän sen tekee, on mielestäni pahasti ristiriidassa loogisen sekä jopa humanistisen ihmiskehityksen kanssa. Avataan tätä hänen tarinointiaan hieman:

”Reuter uskoo, että patentoidun keksinnön saapuminen koteihin tulee olemaan samanlainen mullistus kuin maanviljelyn aloittaminen 10 000 vuotta sitten.”

  • On mielenkiintoista ,että jos yksi tieteentekijä on oikeasti tätä mieltä, niin voimme jo puhua valtavan suuresta hybriksestä, joka on ottanut estradin. Kuinka joku yksilö voi verrata käytännössä koko ihmiskulttuurin kehityksen aluille pannutta impulssia, yhden ihmisen kehittämään teknologiseen innovaatioon? Maanviljelyn kehitämisestä ovat olleet vastuussa tuhannet ihmisyksilöt kautta ihmiskunnan rikkaan kulttuurihistorian ja tämä kehitys on tapahtunut nimenomaan analogisen tieteentekemisen periaatteiden mukaan: on kokeiltu ja testattu, on jalostettu luonnonmukaisesti ja luonto valtavana suurena sekä rytmillisesti monimutkaisena kokonaisuutena on ottanut osaa tähän kehitykseen. Ja nyt hän vertaa yhtä teknologista keksintöä tähän vuosituhansien aikana tapahtuneeseen kultturityöhön!  En väitä etteikö hänen keksintönsä tulisi olemaan merkittävä, mutta kun vertaamme elävässä maassa kasvaneen tuotteen elinvoimaisuutta tai fyysistä laatua (maku, tuoksu, rakenne) ”taikapadan” tuotoksiin, niin voin vakuttaa että tämä kasvisoluista valmistettu ”massa” tulee jäämään toiselle sijalle!

”Kun ihmiskunta jossain vaiheessa lähtee avaruuteen, taikapata pitää meidät kiinni tuoreessa, terveellisessä ruoassa.”

  • Tarviiko tästä enää mitään edes sanoa..(!) Yksi surullinen aspekti tässä teknokraattien scififantasioinnissa on se, että jos he oikeasti laittaisivat koko tarmonsa maaperän ja luonnon lukemattomien moninaisten prosessien tutkimiseen kokonaisvaltaisesti (holistisesti) mitä ympäriltämme löytyy, niin he tulisvat löytämään vielä huomattavasti ”villimpiä” tosiasioita, kuin heidän nyt löytämänsä teknologian ja materialismin inspiroimat keksinnöt ovat.

”Kotoa hän sai tärkeimmän opin: kaikki ideat ovat ok, kaikkea saa kokeilla ja mitä hullumpaa, sen parempaa.”

  • Heh, ja sitten hän tosissaan jaksaa käyttää lähes metritolkulla palstatilaa biodynaamisen- ja luomuviljelyn mollamiseen! Mistä tämä vihamielisyys biodynaamista viljelyä kohtaan  kumpuaa, jos tämä em. oppi on tosiaankin hänen elämänohjeensa? Tämä on tärkeä kysymys koska ihminen joka näin toteaa ja sitten mustamaalaa jotakin, jota hän ei ehkä täysin ymmärrä tai joka pelottaa häntä, ei voi elää ensimainitun oheen mukaan täysin sydämin! Mielenkiintoista, enpä ole aikaisemmin kohdannut yhtä ristiriitaista elämänohjetta ja käytännön toteutusta! Täytyisi joskus varmaan istua kahvikupposelle Lauri Reuterin kanssa, niin ehkä voisimme ennakkoluulojamme ja pelkojamme yhdessä työstää.

”Taikapadasta tuleva puolukka ei siis ole puolukanmakuista eikä -muotoista. Mutta kun mössön surauttaa mukaan aamusmoothieen, onko sillä mitään väliä? Tähän tarkoitukseen solumassa on täydellistä: jugurtteihin, puuroihin, välipalapatukoihin.”

  • Bioteknologisteja ehkä itseään harmittaa toimittajien jopa hieman alentava verbaalinen kuvaus heidän ajattelutyönsä hedelmistä, mutta tämä lainaus sisältää tärkeän kysymyksen! Jos on todellakin niin, että tulevaisuudessa bioteknologian ja nanoteknologian avulla laboratorioissa kasvatetaan solumassa kuluttajan lautaselle, niin eikö tähän sisälly suuri riski siitä, että kuluttaja saadaan syömään jotakin, joka ei ole ”todellista”? Esim. voiko teollisuus käyttää joitakin ylijäämämateriaaleja toisesta teollisuuden alasta ja bioteknologian avulla ”naamioida” ne esim. mansikkakakuksi, jos se maistuu mansikalta? Eli tietääkö tulevaisuuden kuluttaja enää mitä hän syö, jos ruoantuotannon avaimet annetaan bioteknikkojen käsiin? Vertaus aamusmootheista on melkoisen osuva ja paljastaa ravintotieteellisesti yhden suuren kysmyksen: ravitseeko puolukka enää samalla tavalla, jos puolukasta otetaan vain yksi toimiva ainesosa ja eristetään se esim. kapseliin? Vai toimiiko puolukka vain silloin terveyttä edistävänä ja ylläpitävänä substanssina, kuin jos se syödään kokonaisena, eli silloin kuin puolukan lukemattomat tervelliset ravintoaineet nautitaan kokonaisuutena? Entä vaikuttaako se ruoan elinvoimaisuuteen että ravintoa (tässä tapauksessa puolukkaa) nauttiva henkilö on itse osallistunut sen keruu- ja valmistusprosessiin luonnossa, esim. poimimalla puolukan (yksi näkökulma kavanttimekaniikan periaateiden mukaan, ts. havainnoitsijan rooli tapahtumaan)? Voidaanko puolukkametsässä käyntiä itsessään pitää jo tervehdyttävänä kokemuksena? Nämä kysymykset ja monia muita jää kysymättä, jos annamme mandaatin bioteknikoille sekä suuryrityksille valmistaa ja tuottaa ruokamme. Vaihtoehtona olisi joko itse poimia, kasvattaa tai valmistaa ruokansa luonnosta sekä luonnonmukaisin menetelmin (ja ei, tämä ei sulje pois modernin teknologian käyttöä) tai luoda suhteet paikalliseen viljelijään joka pystyy oman rautaisen ammattitaitonsa kautta tuottamaan huippulaadukasta ruokaa siten että maa, kasvit, eläimet ja ihmiset voivat hyvin.

”Yksi tapa estää hävikkiä olisi kehittää parempia viljelykasveja, jotka kestää tauteja.. Tätä kehittelyä estää iso geenimuuntelun vastustus, jolle Reuterilta ei löydy ymmärrystä.

  • Tämänkaltainen komentti osoittaa että Reuter ei todellakaan ole perillä teollisen- ja teknologisen ajan (lue tehotuotanto) ruoantuotannon paradoksista. Toisaalta hän on kyllä aivan oikeassa, mutta millä menetelmillä ja metodeilla tämä parantaminen tapahtuu, siinä mennään metsään! Vaikka satomäärät ovatkin kasvaneet epäorganisten lannoitteiden ja ”kasvinsuojeluaineiden” käytön myötä, niin maaperän elollisuus on romahtanut, eroosion määrä lisääntynyt sekä mikrobien moninaisuus ja elollisuus degeneroitunut roimasti. Tästä johtuen, 1950 luvun jälkeen ruoantuotannossa on nähty lukematon määrä todella agressiivisia ja tuhoisia kasvitauteja ja viruksia. Kun maaperä voi huonosti (humuskerroksen tuhoutuminen epäorgaanisten lannoitteiden ja myrkkyjen takia, liika tiivistyminen massiivisten työkoneiden takia sekä monokulttuuriviljely) niin myös kasvitaudit pääsevät niskan päälle. Kasveilla itsellään ei ole enää luontaisesti vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan. Tätä ongelmaa ei poisteta geenimanipulaatiolla. Päinvastoin. Tiedämme geenitekniikan tekevän kasvien perimästä todella epästabiileja ja avopölytteisten lajien puutteen takia ne eivät voi sopeutua vaihtelevaan ilmastoon sekä yksilöllisiin kasvuolosuhteisiin vaihtelevissa fyysisissä lokaatioissa. Kun ilmastonmuutos kiihtyy, niin myös sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Geenimanipuloiduilla kasveilla ei tule olemaan itsessään minkäänlaista stressinsietokykyä sään ääri-ilmiöitä vastaan, koska ne on jalostettu laboratorio-olosuhteissa, ilman moninaisten fyysisten tekijöiden myötävaikutusta jalostusprosessiin, joille kasvi luonnostaan altistuu, kun sitä jalostetaan luonnossa luonnonmukaisin menetelmin (esim. avopölytteiset lajit). Tästä syystä luonnomukaisesti jalostetut lajit tulevat sietämään paremmin sään ääri-ilmiöistä (esim. liika kosteus tai äärimmäinen kuivuus) johtuvaa stessiä ja näin myös tuottamaan paremman sekä varmemman sadon. On suuri harha olettaa että geenimanipuloidut kasvit pystyisivät tuottamaan paremman sadon tai niistä saataisiin terveempiä. Päinvastoin, jos monokulttuuriviljelyä ei lopeteta, niin kasvitautien määrä tulee lisääntymään tulevaisudessa ja nämä laboratorioissa jalostetut kasvit ovat kuin halpoja Ladoja kilparadalla, jolla tarvittaisiin Mersuja!

demeter_bio-siegel-200x200Kun itse peilaan 15 vuoden tietä, jonka olen kulkenut nyt biodynaamisen viljelyn parissa, yksi aspekti kirkastuu ylitse muiden: ruoan laatu on suoraan verrattavissa maaperän hyvinvointiin. Jos maaperä ei ole elävää, jos emme kasvata kasveja luonnonmukaisesti jalostetuista siemenistä, jos emme käytä orgaanisia lannoitteita ja jos ihminen ei tätä ruoantuotantotyötä pellolla itse tee, silloin emme voi tuottaa elinvoimaista ruokaa kestävästi ja siten että sitä riittää kaikille! On todella sääli että huipputieteentekijät lähtevät mustamaalaaman jotakin, jota he eivät selvästikkään tunne. Biodynaaminen viljely on ehkä tuntemattomampi luonnonmukaisen viljelyn suuntaus Suomessa, mutta maailmalla se on hyvinkin tunnettua ja kuluttajat arvostavat kansainvälistä Demeter-merkkiä nimeonmaan ruoan korkealukkaisen laadun takia. Jo pelkästään Saksassa toimii yli 1500 sertifioitua biodynaamista Demeter-tilaa, joista monet ovat todella monipuolisia, taloudellisesti tuottavia ja sosiaalisesti innovatiivisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Biodynaaminen salaatti kasvaa maaperässä!

Olisikin suotavaa, että Lauri Reuter tekisi ensin kunnon taustatyötä, ennen kuin leimaa jonkin luonnonmukaisen viljelyn tuotantomuodon ”yksisarvishumpuukiksi”. Ehkä Lauri Reuter ei ole koskaan päässyt itse maistamaan laadukasta biodynaamista tuotetta tai jos on ja silti kyseenalaistaa omien fyysisten aistiensa tarjoaman laadullisen elämyksen, niin silloin vastustuksen täytyy kummuta jostakin hyvin alitajuisesta lähteestä. Tämä biodynaamisen viljelyn mustamaalaus on kovin surullista myös siitä syystä, että uskon Lauri Reuterin ja Esko Valtaojan pohjimmiltaan tarkoittavan hyvää omassa teknokraattisessa maailmanpelastusmissiossaan.

Viinimaailmassa monet satoja, jopa tuhansia vuosia vanhat sukutilat ovat jo aikoja sitten siirtyneet biodynaamiseen viljelyyn, koska viini kasvina on laadullisesti todella herkkä maaperän elävyydelle tai elämättömyydelle. Monet maailman huippuravintoloista (mm. maailman parhaaksi ravintolaksi lukemattomia kertoja valittu Noma, Tanskassa) käyttävät biodynaamisia raaka-aineita, monet kuninkaalliset (mm. Prinssi Charles ja Ruotsin Kustaa Aadolf) ovat aktiivisesti puhuneet biodynaamisen viljelyn puolesta tai käyttävät biodynaamisia raaka-aineita sekä lukemattomat konkreettiset tulokset luonnon hyvinvoinnista, tasapainosta sekä elävyydestä todistavat kiistattomasti biodynaamisten maanhoitomenetelmien validiuden modernin ruoantuotannon varteenotettavana menetelmänä.

Loppuun muutama linkki todella innovatiivisista, toimivista sekä konkreettisista esimerkeistä biodynaamisen- ja luonnonmukaisen viljelyn saralla (esim. SEKEM, joka on perustettu keskelle Egyptin aavikkoa ja jossa toimii nyt todella monipuolinen maatila, yliopisto, sairaala yms). Ehkä myös modernit suomalaiset tieteentekijät voisivat löytää uudestaan sanonnan ”Ora et Labora” merkityksen ja miettiä, miten heidän työnsä käytännössä palvelisi parhaiten ihmiskuntaa. Selvää on, että tieteen tulee valaista aikamme ennakkoluulojen tai harhaisten kuvitelmien luomia varjoja, mutta sortumalla itse ennakkoluuloihin sekä ahdasmielisisyyteen voivat todella pätevätkin tieteentekijät menettää lahjana saadun kyvyn todella ihmetellä maailmaa. Ja silloin tietoisuutemme saattaa kadota liiaksikin tähtimaailmoihin ja saatamme unohtaa maan, jonka hoitamisesssa ja huolehtimisessä kokonaisvaltaisesti kuuluisi nyt fokuksemme olla.

SEKEM – EGYPTI (Youtube)

Dottenfelder Hof (liikevaihto n. 130milj. €, tilalla ravintola, kauppa, koulutusta yms)
L’Aubier (Sveitsi) (tilalla ravintola, vanhainkoti, ekohotelli yms)
Ridgedale farm (Ruotsi-Permakultturi)
Prinssi Charles ylistää biodynaamista viljelyä (Youtube)

Coulèe of Serrant – biodynaaminen viinitila, joka on perustettu vuomma 1130

Ja YK:n raportti kuinka pienimuotoinen ja luonnonmukainen viljely oikeasti pelastaa maailman (linkki tutkimus pdf:ään löytyy artikkelista).

Henri Murto

Ammattipuutarhuri, biodynaaminen viljelijä ja yrittäjä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: